Rakennettu n. 1900
Miina Kiipulan testamentti toimeenpantiin 1945. Aina vuoteen 1955 saakka Kiipulassa toimi tuberkuloosin sairastaneiden toipilaskoti. Vielä 1930-luvulla tuberkuloosiin kuoli yli 10 000 ihmistä vuodessa. 1940-luvulla uudet lääkkeet vähensivät merkittävästi taudin haittoja. Toipilaskodin toiminta perustui työhoitoaatteeseen. Maatilan työt kuntouttivat ja toivat säätiölle tuloja.
Saksalainen Robert Koch löysi vuonna 1882 Mycobacterium tuberculosis -nimisen bakteerin, joka aiheuttaa tuberkuloosin. Suomessa tautia kutsuttiin keuhkotaudiksi. Tuberkuloosi oli 1900-luvun alkupuolella vakava kansantauti kaikissa Euroopan maissa. Siihen menehtyi vielä 1930-luvulla monia tuhansia ihmisiä joka vuosi.
Saksassa alettiin vastustaa järjestelmällisesti tuberkuloosia. Vastustamistyön malli levisi myöhemmin myös muihin maihin. Pohjoismaissa tuberkuloosin vastustamistyön alkuunpanijoina olivat yksityiset järjestöt.
Suomessa perustettiin vuonna 1907 kaksi yhdistystä: Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ja Vähävaraisten Keuhkotautisten Avustamisyhdistys, jotka vuonna 1930 yhdistyivät Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykseksi (STVY). Vuonna 1992 yhdistyksen kokous hyväksyi uudeksi nimeksi Hengitys ja Terveys ry. Vuodesta 2004 alkaen yhdistyksen nimi on puolestaan ollut Filha ry, joka tulee yhdistyksen englanninkielisestä nimestä Finnish Lung Health Association.
Tuberkuloosiin sairastumisella oli merkittäviä vaikutuksia sairastuneiden itsensä lisäksi heidän perheisiinsä. Suomessa Joulumerkkikoteihin sijoitettiin turvaan vastasyntyneitä, joiden äidit tai muut perheenjäsenet sairastivat tarttuvaa keuhkotuberkuloosia. Hoitokotien haasteena oli se, että vauvat kiintyivät perheen sijasta hoitajiinsa. Joulumerkkikotien toimintaa rahoitettiin myymällä joulutervehdyksiin kiinnitettäviä joulumerkkejä, joita piirsivät monet tunnetut taiteilijat, kuten Martta Wendelin.
Miina Kiipula laati testamenttinsa vuonna 1919 Kustaa-puolison kuoltua edellisenä vuonna. Perheen lapsetkin olivat kuolleet – viimeisenä Alma-tytär keuhkotuberkuloosiin. Testamentin säädösten mukaan Janakkalan kunnan piti perustaa Kiipulaan tuberkuloosiparantola ja lastenkoti, mikäli parantolalta jäisi tilaa.
Miinan kuoltua vuonna 1936 testamentin noudattaminen aiheutti kuitenkin vaikeuksia, sillä laatimisvuoden ja kuolinvuoden väliin jäävän melkein parinkymmenen vuoden aikana tuberkuloosin vastainen työ oli edennyt nopeasti.
Janakkalan kunnalla oli jo esimerkiksi hoitopaikkoja tuberkuloosipotilaille perustetussa Ahveniston parantolassa Hämeenlinnassa. Kunta oli myös ehtinyt perustaa kirkonkylään lastenkodin.
Muutaman vuoden pohtimisen jälkeen toukokuussa 1939 Janakkalan kunta luovutti Kiipulan tilan Kultatähkä-yhdistykselle tuberkuloositoipilaiden työhoitokodin perustamista varten, kun yhdistys lupasi perustaa säätiön vastustustyötä varten. Säätiön perustaminen nähtiin turvallisemmaksi, koska lain mukaan säätiön tarkoitusta ei voinut muuttaa ja säätiön omaisuuden käyttöä valvoi viranomainen. Työhoitokodin nimeksi tuli Kultatähkäkoti. Kultatähkäkoti otti ensimmäiset toipilaansa keväällä 1940. Talvisota siirsi kuitenkin itse säätiön perustamista aina vuoteen 1945. Säätiön nimeksi tuli Kultatähkän Kiipulasäätiö.
Työhoidolla tarkoitettiin toimintaa, jonka tarkoituksena oli harjaannuttaa tuberkuloosista toipuvat uudestaan työelämään ja opettaa uusi ammatti, jos entinen ammatti ei sopinut enää toipilaalle. Kiipulassa töitä olivat muun muassa puutarha- ja peltotyöt sekä eläinten hoito, ja töitä tehtiin oman jaksamisen mukaan. Talvisin toipilaat tekivät käsitöitä ja askartelivat oljista ja tähkistä myyjäisiin tuotteita. Työstä maksettiin pientä palkkaa, ja ajatuksena oli totuttaa toipilaat oman toimeentulon hankkimiseen.
Lastentarhanopettaja Aili Sarkkila oli uranuurtaja tuberkuloosista kärsivien työhoidossa. Hän – oman sairastumisensa myötä ja jouduttuaan luopumaan työstään – ymmärsi, miten vaikeaa etenkin sairastuneiden naisten oli saada työtä. Jo ennen varsinaisen tuberkuloosipotilaiden työhoidon alkua hän pisti pystyyn harrastuskerhoja, joissa valmistettiin jouluajan koriste-esineitä. Tuotteilla kerättiin rahaa varattomien toipilaiden tukemiseen. Kun materiaalit eivät saaneet maksaa paljon, löytyi vastaus viljapelloilta ja koristeita alettiin tehdä oljesta ja kullatuista tähkistä. Keräystoiminnan tunnukseksi tuli kultainen tähkä – Kultatähkätyö.
Vaikka Sarkkila oli voimakastahtoinen taistelija ja vei tuberkuloosiin sairastuneiden asioita eteenpäin, oli hänen vaikeaa jakaa vastuuta muille ja hyväksyä se, että tuberkuloosin vastustamistoimintaa valvottiin. Yhteistyön vaikeudet aiheuttivat lopulta Sarkkilan ja Kultatähkä-yhdistyksen välille riitoja, jotka jatkuivat aina 1940-luvun loppupuolelle. Aili Sarkkila kuoli vuonna 1948.
Vuosikymmenten 1940 ja 1950 aikana huomattiin, että työhoitoaatteen mukaisessa uuden ja kevyemmän työn löytymisessä auttoi koulutus. Kiipulassa alkoi itää ammatillisen koulutuksen kehittämisen ideat.
