Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö edellyttää henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS) tekemistä. HOKSiin sisältyy myös urasuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeistuksen mukaan urasuunnitelmaan sisältyvät opiskelijan tavoitteet sekä suunnitelmat niin työelämään ja jatko-opintoihin siirtymisestä ja työuralla etenemisestä kuin opintojen keskeytyessä ja uudelleen ohjauksessa opintojen jatkamisesta. Työelämän muutosten myötä urasuunnittelu ja -ohjaus ovat nousseet yhdeksi keskeiseksi teemaksi ammatillisessa koulutuksessa. Ihminen joutuu tai saa työuransa aikana vaihtaa työpaikkaa, täydentää opintoja ja kouluttautua uudelleen – joskus jopa useamman kerran.
Sana uraohjaus saattaa herättää opiskelijassa ja myös ohjauksen ammattilaisessa monenlaisia ajatuksia ja erilaisia tunteita. Ura sanana liitetään edelleen pitkään, mahdollisesti akateemiseen työuraan ja sitä voi ja on helppo tarkastella taaksepäin. Mutta mitä uraohjaus tarkoittaa nuorelle, ensimmäistä ammattitutkintoa suorittavalle opiskelijalle? Voi jopa olla niin, ettei opiskelijalle sana uraohjaus avaudu lainkaan. Kuinka siis saada opiskelija ”uskomaan”, että hänellä voi jo olla ura, vaikka kokemukset esimerkiksi työelämästä ovat vähäiset?
Ura
Uran voidaan ajatella olevan kokemuksellinen ketju erilaisia työelämään ja työtehtäviin liittyviä kokemuksia, oppeja ja asioita. Työelämään linkittyviä taitoja ei kerry ainoataan työkokemuksen kautta, vaan myös työelämän ulkopuolelta, esimerkiksi harrastuksista. Näitä kokemuksia kertyy tietenkin hyvin eri lailla ja yksilöllisesti. Ensimmäistä ammatillista tutkintoa suorittavalla nuorella kokemuksellinen ketju on vielä lyhyt.
HOKS-keskustelussa tehtävä urasuunnitelma voi tuntua hankalalta niin opiskelijalle kuin ohjaavalle henkilölle. Mistä kokemuksista löytyy kivijalkoja ja kiinnekohtia uraohjauksen tueksi ja pohjaksi. Sen lisäksi, että kokemustausta on lyhyt, se voi myös olla hyvin negatiivissävytteinen. Positiivisia kokemuksia ja onnistumisia opiskelusta ja omasta pärjäämisestä erilaisissa tilanteissa voi olla vähän.
Ohjaus
Oppilaitoksessa ohjaus on jatkuvaa, vuorovaikutteista ja tavoitteellista. Ohjaus on myös neuvottelua, jolla pyritään lisäämään ja edistämään ihmisen kykyä parantaa elämäänsä. Vance Peavyn mukaan ohjausta voi kuvata laaja-alaiseksi elämänsuunnittelun menetelmäksi. Onnistunut ohjaus lisää hyvinvointia, laajentaa ohjattavan mahdollisuuksia sekä uudistaa ja voimaannuttaa ihmistä. Ohjauksen tavoitteena ei ole oppia sietämään elämää sellaisena kuin se on, vaan kuvittelemaan maailmaa sellaisena kuin se voisi olla. Kuvittelun lisäksi pitää suostua tekemään työtä tämän maailman saavuttamiseksi.
Ohjauksen merkitys uran ja elämän alkupäässä on valaa uskoa opiskelijan omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin. Uralla ja elämässä ohjautumisessa on myös sattuma otettava huomioon. Elämässä tulee eteen paljon asioita, joita ei osaa eikä voi kuvitella ja suunnitella etukäteen. Odottamattomankin muutoksen tilanteessa usko omiin mahdollisuuksiin kantaa eteenpäin.
Opiskelussa ja opiskelijan ohjauksessa on tärkeää saada opiskelija askel kerrallaan uskomaan omaan osaamiseensa ja mahdollisuuteen oppia uusia asioita läpi elämän. Erilaiset kokemukset lisäävät taitoja, joita voi hyödyntää erilaisissa muutostilanteissa ja uusien suunnitelmien teossa. Nämä kokemukset eivät aina ole positiivisia. Elämän aikana tulee pettymyksiä, turhautumista, ahdistustakin, ja nämä elämäntilanteet (usein tehokkaimmin) pakottavat suuntaamaan uusiin tavoitteisiin ja valintoihin työelämässä, opinnoissa ja elämässä yleensä.
Uraohjaus
Uraohjaus ei tarkoita vain työelämän ja työuran suunnittelua ja ohjausta, vaan kokonaisvaltaista elämän, oppimisen sekä työn tekemisen ohjausta. Tavalla tai toisella uraohjausta tarvitaan läpi elämän. Jos ajatellaan laajasti, se voi tarkoittaa yhteiskunnan kansalaisena toimimista.
Ammatillisissa opinnoissa ja työnkokemuksen myötä meille kehittyy ammatti-identiteetti. Tämän lisäksi koko elämän sekä työelämän kannalta on tärkeää osaamisidentiteetin kehittyminen. Osaamisidentiteetti kehittyy koko elämän ajan ja auttaa joka kerta muutoksen edessä meitä suuntaamaan toimintaa uudelleen. Kun taitoja ja kokemusta kertyy, ihminen oppii uraohjaamaan itse itseään. Mahdollisuus keskusteluun ja ohjaukseen on kuitenkin tärkeää. Se voi tuoda uusia näkökulmia ja jo yhdellä, ohjaavan henkilön ihmettelevällä kysymyksellä, voi olla suuri merkitys jatkon kannalta.
Urasuunnitelman teossa katse on tulevaisuudessa. Tavoitteena on löytää ja kehittää taitoja ja keinoja tulevaisuuden valintatilanteisiin ja suunnitelmiin. Jo kertyneistä kokemuksista voi löytyä työkaluja käytettäväksi ohjaustilanteessa. Nuorella niitä kokemuksia on tietenkin vähän, mutta kuitenkin ohjauksen myötä opiskelija löytää ymmärrystä jo olemassa olevista taidoista ja kehittämisen kohteista. Ja uusia kokemuksia ja oppeja on tulossa ja kertyy aivan varmasti.
Ohjaus lisää opiskelijan ymmärrystä siitä, miten aikaisemmat kokemukset vaikuttavat nyt, mitä niistä pitää oppia, miten ne ohjaavat omaa toimintaa ja miten kaikkia kokemuksia voi jatkossa hyödyntää rakentavasti. Ohjaustilanteessa ollaan vahvasti tässä hetkessä, mutta myös mennyt ja tuleva ovat mukana. Ja aina pitää muistaa, että muutokset ovat mahdollisia!
Kirjoittajana toimiva Eija Lahtinen on Kiipulan pitkäaikainen ammatillinen opettaja ja ohjaaja sekä Nivus-hankkeen toinen vetäjä. Eija tiivistää tekstissään uraohjauksen sisällön ja merkityksen.
