Jokainen meistä osaa jotakin ja voi tehdä jotain hyödyllistä. Tämä arjen selvä havainto ei olekaan niin selvä, kun keskustellaan työllistymisestä. Moni töitä kaipaava on niin sanotusti ”osatyökykyinen”. THL:n määritelmän mukaan ”osatyökykyisellä on käytössään osa työkyvystään.” Mutta mitä määritelmä kertoo osatyökykyisestä ihmisestä hänelle itselleen tai työntekijää tarvitsevalle työnantajalle?
Käsitteiden kautta me käsitämme todellisuutemme ja luomme asenteemme. Kiipulaan takavuosina liittynyt Perttulan erityisammattikoulu aloitti työnsä 1800-luvun lopulla ”tylsämielisten kasvatuslaitoksena”. Vaikka Perttula kouluna oli arvostettu, ei sen käyneiden asema silloisilla työmarkkinoilla ollut kovin häävi. Käsitteet ja toimintatavat pitivät vammaiset ja raajarikkoiset visusti erillään muusta yhteiskunnasta.
Viimeisissä Aalto-yliopiston luennoissaan filosofilegenda Esa Saarinen puhuu paljon käsitteiden ja kategorioiden vangiksi jäämisen uhasta. Me sokaistumme vallitsevalle, emmekä löydä tietä uuteen itsessämme tai toiminnassamme. Asioiden ja ajatusten kehittäminen ja uusiminen kulkevat käsi kädessä. Aiempi ”vajaakuntoisuus” vaihtui muutama vuosi sitten osatyökykyisyys-käsitteeseen. Se on hyvä, mikä olisi parempi?
”Asioiden ja ajatusten kehittäminen ja uusiminen kulkevat käsi kädessä.”
Kari-Pekka Martimo, yksi Suomen johtavia työkykyasiantuntijoita Ilmarisesta, nosti esille ”täsmätyökyvyn” käsitteen blogissaan syyskuussa 2020. Martimon pointti on, että työkyky riippuu aina työstä ja suorituksen tavasta. Kun työtehtävä on täsmällisesti ihmisen kykyprofiilin mukaisesti määritelty, on osatyökykyinen yhtäkkiä aivan täystyökyinen kyseisessä tehtävässä. Täsmätyö tuottaa täsmätyökyvyn.
Uusi käsite avaa uuden ikkunan käytäntöihin. Ei tarvitse olla Saarinen hoksatakseen, että näinhän se on meillä kaikilla: jokaisella on jotakin kremppaa, mutta kun työt oikein sovitellaan, on työpanoksemme lopulta ihan kohdillaan. Tylsämielisten ja vajaakuntoisten maailmasta tullaan työmarkkinoille, joilla voisikin olla tilaa hyvin monenlaisille tekijöille.
Kiipula ja sitten ammatillisten erityisoppilaitoksien verkosto AMEO huomasi heti käsitteen voiman. Täsmätyökyky ja täsmätyöt perustuvat positiiviseen ihmiskäsitykseen, jossa jokaisella meistä on vahvuuksia. Työnantajien kanssa keskustellessa on helpompi puhua täsmätöistä kuin osakyvykkyydestä. Opiskelijalle itselleen uusi käsite tuo voiman ja osaamisen tunnetta.
”Täsmätyökyky ja täsmätyöt perustuvat positiiviseen ihmiskäsitykseen, jossa jokaisella meistä on vahvuuksia.”
AMEO-verkosto määrittelee täsmätyökyvyn seuraavasti:
- Täsmätyössä työntekijän toimintakykyprofiili sekä työn asettamat vaatimukset ja luomat mahdollisuudet täsmäävät.
- Täsmätyökyky tarkoittaa kykyä suorittaa täysimääräisesti jokin tietty työtehtävä.
- Täsmätyökykyisellä ihmisellä on käytössään työkyky määrätyn työtehtävän toteuttamiseen.
- Täsmätyökykyinen ihminen on täysin työkykyinen suorittamaan hänelle räätälöidyt työtehtävät.
Osatyökykyisyys elää käsitteenä monissa määritelmissä ja säädösteksteissä. Sen rinnalla täsmä-käsiteperhe muistuttaa työn mukauttamisen ja räätälöinnin mahdollisuuksista. Kari-Pekka Martimo päättää Vates-säätiön webinaarinsa pätevään mottoon: Kenestäkään meistä ei ole kaikkiin töihin, mutta kaikista on johonkin työhön.
Kirjoittajana on Kiipulan kehitysjohtaja Petteri Ora
Kari-Pekka Martimon blogi:
https://www.ilmarinen.fi/tietoa-ilmarisesta/ajankohtaista/blogit-ja-artikkelit/blogikirjoitukset/kari-pekka-martimo/osittain-vai-riittavan-tyokykyinen/
Vates ja Kiipula: webinaari täsmätyökyvystä, Kari-Pekka Martimon esitys ym.:
