Rahoitus hankkeesta Erasmus+ / Ready for the World 3
Taustaa
Marraskuussa 2021 Kiipulassa vieraili noin 40 hollantilaista Practical Shcool -rehtoria. Kiipula järjesti heille viikon tutustumisrupeaman, joka käsitti niin perehtymistä vaativan erityisen tuen ammatillisen koulutuksen käytäntöön kuin Opetushallituksen ja ministeriönkin kanssa käytyjä keskusteluja. Onnistuneen vierailun päätteeksi saimme kutsun tulla tutustumaan Hollannin systeemeihin.
Vuoden 2022 alkupuolella koronapandemia alkoi vihdoin helpottaa. Samalla kun Kiipulassa pohjustettiin opiskelijaliikkuvuuksia päätettiin aloittaa Erasmus+-hankkeeseen sisällytetyn koulutus- ja palvelupäällikkötiimin vierailun valmistelut. Kätilönä Hollannin päässä toimi Practical School -verkostolle työskentelevä asiantuntija Kees de Zeeuw.
Kees hoisi kontaktit Hollannissa ja Kiipulan kv-toimijat sopivat sitten käytännön aikatauluista ja ohjelmasta. Vierailu toteutettiin sopivasti ennen juhannusta 19.-22.6.
Matkaan osallistui 12 Kiipulan esihenkilötiimin jäsentä apulaisrehtori Anne Saaren johdolla. Osa saapui Rotterdamiin jo lauantaina ja loput sunnuntaina. Varsinaiset ohjelmapäivät olivat maanantai ja tiistai. Keskiviikko varattiin kulttuurikäynnille Amsterdamiin / Rotterdamiin sekä raportin koostamiselle. OSUU!-johtamishankkeen hengessä matkalla tarkkailtiin ja vertailtiin johtamisen ja tiimityön käytäntöjä.
Practical Schools – ”käytännön koulut”
Hollannin koulujärjestelmässä opiskelijat tekevät ison valinnan 12-vuotiaana: akateeminen tai käytännöllinen. Niinhän kyllä tehtiin meilläkin ennen peruskoulua: kansakoulusta mentiin kansalaiskouluun tai pyrittiin oppikouluun. Ja samanlailla linjalta toiselle ei sitten valinnan jälkeen juuri hypitä.
Valittavana on neljä koulutusohjelmaa, joiden lyhenteet kaikkein akateemisesti suuntautuneimmasta käytännönläheisimpään ovat VWO, HAVO, VMBO ja Praktijkondervijs (”käytännön koulut”). VMBO on eräänlainen ammatilliseen koulutukseen valmistava yläkoulu, jossa on neljä linjaa tai ”tasokurssia”. Itse ammatillinen koulu (MBO) jakautuu opintojen teoreettisuuden mukaan vielä neljään erityyppiseen linjaan. HBO on ammattikorkeakoulu (polytekninen) ja WO yliopisto.
Ammatilliseen koulutukseen valmentava VMBO kestää neljä vuotta. Siellä opiskellaan jo ihan ammattiin, ja varsinainen tutkinto tulee sitten 1-2 vuodessa (MBO). Practical Scooleista enemmän: https://www.praktijkonderwijs.nl/over-pro
Kuvia systeemistä: http://tutkijatohtorit.blogspot.com/2016/12/15-viikko-alankomaiden.html
Erityisopetusta toteutetaan inkluusion mukaisesti, mutta on myös paljon erityiskouluja. Eri vammaryhmille ja älykkyyksille on omia koulujaan. Käytännön kouluja on 175 ja niissä opiskelee 29 000 lasta ja nuorta (Hollannissa on 17,5 miljoonaa asukasta). Koulut on suunnattu 12-18-vuotiaille, ja niissä opitaan lähinnä tekemällä. Valintaperusteena on mm. älykkyysosamäärä 55-80 ja/tai vähintään kolmen vuoden oppimisviive keskeisissä aineissa.
Suomessa ja Kiipulassa marraskuussa 2021 vierailleet rehtorit olivat Käytännön koulujen yhteenliittymä Pro´n jäseniä (https://www.praktijkonderwijs.nl/over-pro )
Suurin osa kouluista on julkisesti rahoitettuja, mutta taustaorganisaatiot vaihtelevat. Kaksi kolmasosaa on säätiöitä tai järjestöjä. Koulushoppailua harjoitetaan.
Practical Schools in practise
Maanantaina tutustuttiin Haagissa sijaitsevaan Esloo Collegeen. Oppaina olivat koulun johtaja Sandra Jellema ja erityisopetuksen vastaava Yvonne Harteveld. Koulussa on noin 150 opiskelijaa ja viitisenkymmentä työntekijää. Opiskelijat on otettu sisään älykkyysosamäärän perusteella: pitää olla alle 75 pongoa. Lisäksi huomiota kiinnitetään normiopetuksessa jälkeen jäämiseen.
Opiskelijat aloittavat 12 vanhoina. Ensimmäiset kolme vuotta on enemmän ”teoriaa” kuin käytäntöä, ja viimeiset kolme vuotta sitten enemmän ammatillisia aineita. Ekat 3 vuotta ovat kuin työvaltainen yläaste. Valittavana on kolme väljää suuntausta: kauppa, keittiö ja tekniikka. Ensimmäisinä vuosina hyödynnetään sisäisiä oppimisympäristöjä, joissa tehdään myös asiakastyötä. Vaikkapa kirppari / vaatekauppa oli kivan oloinen, samoin autolaittamo.
Yritysyhteistyö on kova sana Hollannissakin. Koulun hieman ahtaista tiloista meidät kiidätettiin Stockmania muistuttavaan luksustavarataloon ”Den Bijenkorf”. Ketjulla on monia tavarataloja ympäri Hollantia. Vuittonit, Chanelit ja Cuccit kimaltelivat kierroksellamme, halvin kynä vitriinissä maksoi satasen. Yhtä kaikki Esloo Collegelle on diili yrityksen kanssa. ”Top Academie” on erityistä tukea tarvitsevien työpaikalla oppimisen ohjelma, jota sovelletaan muissakin yrityksissä.
Bijenkorfissa (”mehiläispesä”, 120 vuotta vanha brändi) tapasimme työssä oppivan Dinan. Hän esitteli työtään asiakaspalvelijana ja vaatelajittelijana. Työpaikalta löytyvät ohjaajat ohjaavat opettajan antamien suuntaviivojen mukaisesti opiskelijaa. Opettajat eivät juuri työpaikalla käy, ”heitähän tarvitaan koululla opetuksessa”. Opetussuunnitelma tai tutkinnon perusteiden noudattaminen jäi hieman hämäräksi. Enemmän kyse oli yleisistä työelämätaidoista ja työllistymisen tukemisesta.
Samoja teemoja syvennettiin tiistaina Rotterdamissa HPC Charlois -nimisessä käytännön koulussa. Kiipulan revohka jaettiin pieniin ryhmiin, jotka keskustelivat koulun eri työntekijäryhmien kanssa. Näimme käytännössä niin lounassämpylöiden tekemistä kuin polkupyörien laittoakin. Joku meistä sai mukaansa polkupyörähuollon diplominkin.
Edelleen ryhmissä jalkauduttiin koulun ulkopuolisiin yrityksiin. Osa meistä oppi pizzan paistamisen Domino-pizzeriassa, osa oli rakennustyömaalla ja osa kauppatehtävissä. Pizzaketjun kanssa Charlois´lla on samanlainen diili kuin Esloolla Bijenkorfin kanssa.
Matkan kohokohtia oli tutustuminen SS Rotterdamiin, joka loistoristeilijän hommistaan eläkkeelle päässeenä toimii nyt hotellina ja Rotterdamin turistirysänä. Siellä yksi opiskelija oli parin vuoden työpaikalla oppimisen konthrahtilla huoltomiehenä. Laivan kannella kesäisen kuuman auringon alla pidimme reissun päättäjäispuheet ja vaihdoimme lahjoja ja vannoimme jälleennäkemisen nimiin.
Käytännön koulujen arviointia
Molemmat koulut tekivät vaikutuksen rennolla ja iloisella otteellaan. Koulut olivat pieniä, Charlois´ssa vain noin 150 opiskelijaa. Opettajat olivat nuoria ja innokkaita. Esloo collegessa käytännön opetuksesta vastasivat ”apulaisopettajat”. Näistä mieleen tulee kotimaisten amisten entisaikaiset ”ammattimiehet”. Charlois´ssa oli neljä työhönvalmentajaa, jotka tekivät ohjausta yrityksissä. Opettajat pysyivät luokissa.
Aikamoista ihmetystä herätti testatun älykkyysosamäärän käyttäminen erityiskouluun ohjaamisen perusteena. Eivät opettajat siitä itsekään tuntuneet pitävän. Suomalainen tuen tarpeesta lähtevä ajattelutapa sai varovaista kannatusta. Ongelmansa tietysti on siinäkin.
Keskustelua käytiin myös siitä, että Hollannissa edelleen jaetaan opiskelijat erityiskouluihin vammaryhmien mukaan. Toki siinä syntyy asiantuntijakeskittymiä, mutta inkluusion kannalta se ei ole hyvä, hollantilaistenkaan mielestä. Ilmeisesti kohdemaassamme on nyt käynnissä reformin valmistelu. Tässä Suomen kokemukset 2009 eteenpäin voisivat olla hyödyksi.
Vastuullisuus ja vapaaehtoistyö
Molemmat oppilaitokset olivat asemoineet itsensä ympäristön vähempiosaisten palvelijoiksi. HPC Charlois järjestää yhteisöllisiä tapahtumia ja mm. toimittaa cateringopiskelijoiden tekemiä pizzoja ja sämpylöitä lähiseudun yksinäisille vanhuksille. Esloo sijaitsee Haagin köyhällä puolella ja sen opiskelijoista yli 90% on maahanmuuttajataustaisia (tavalla tai toisella luokitellen). Esloon reksi Sandra Jelloma kertoi, että he tekevät paljon työytä opiskelijoiden perheiden kanssa.
HPC Charlois´in rehtori Ellen Wesdorp kuvasi vapaaehtoistyötä ja vastuullisuutta tärkeäksi osaksi omaa työtään. ”Juuri ihmisten auttaminen tekee työstäni merkityksellistä”.
Mielenkiintoista oli, että myös Esloo Collegen suuri yhteistyökumppani Den Bijenkorf korosti vastuullisuutta merkittävänä osana omaa brändiään. Sen strategiassa kestävällä kehityksellä (sustainability) oli neljä ulottuvuutta:
- myydään vain kestävästi tuotettuja tuotteita
- vähennetään CO2-päästöjä toiminnassa
- annetaan henkilöstölle työtunteja vapaaehtoistyöhön
- pelastetaan mehiläiset (Bijenkorf = mehiläispesä)
Aika hyvin Hollannin Stockmannilta. Mehiläispesiä on kuulemma katoilla.
Muita vierailukohteita
Haagissa kävimme myös vaikeimmin vammaisille suunnatussa oppilaitoksessa: Bernardusschool, ZMLK VSO. Se sijaitsee kauniilla esikaupunkialueella ja opiskelijat olivat aika samankaltaisia kuin meillä ei-niin-vaikeavammaisten telmaryhmissä. Opiskelijat osallistuivat työtehtäviin kykyjensä mukaan: siivousta, pientä puutarhapuuhastelua, teknistä askartelua sun muuta. Useimmat opiskelijat päätyvät meidän työ- tai päivätoimintaa vastaaviin hommiin.
Vielä vierailimme Haagin kunnallisessa työllistymisyksikössä. Se sijaitsi keskellä viheraluetta. Nuoret olivat siellä oppimaissa työn kautta erilaisia kunnossapitotöitä. Jälleen he itse ylpeinä esittelivät töitään meille. Saimme mm. esityksen lehtipuhaltimen käytöstä. Alueella oli mm. kaupungin viljelypalstoja ja eläimiä. Homma vaikutti kuntouttavalta työtoiminnalta, jossa kuitenkin oli selvästi ammatillisen osaamisen parantamisen meininki. Kaikki kuulemma työllistetään Haagin kaupungille.
Unohtaa ei sovi suomalaisten yhdessä jakamaa aikaa vierailujen ulkopuolella. Matka tarjosi hyvän tuokion tutustua paremmin toisiimme ja puida työasioita monelta kantilta. Yhteiset päivälliset ja jaettu vapaa-aika tukevat tiimityötä ja auttavat taas jaksamaan arkea paremmin.
Haagissa meille tarjottiin upea kaupunkikävely. Tutustuimme arvorakennuksiin – kuningas oli lipusta päätellen palatsissaan paikalla – puistoihin ja toreihin. Perihollantilaisen sämpylälounaan söimme Haagin keskustassa joen rannalla – ks. kuva.
Pohdintaa ja jatkoajatuksia
Matkailu avarsi meitä ainakin siten, että näimme, kuinka samoihin haasteisiin voi sommitella erilaisia ratkaisuja. Opiskelijat ja työelämä ovat kutakuinkin samanlaisia maasta toiseen. Se, miten yhteistyö rakennetaan ja ammatillinen koulutus järjestetään, vaihtelee. Oppina tästä varmaan voisi olla se, ettei kannata jumittua siihen, miten on aina ollut tai mitä ekana tulee mieleen.
Tutustumismatkamme järjestelyt olivat erinomaisia. Haagissa tutustuimme practical schoolien perustoimintaan. Seuraavana päivänä Rotterdamissa kävimme keskusteluja speed dating -systeemillä. Hieno yksityiskohta oli, että HPC Charlois´in erityisopetuksen vastaava oli suomalaistaustainen Aino Vehmasto. Saimme siis selviteltyä asioita myös parhaalla kielellämme. Muutenhan hollantilaisten englanti on aivan loistavaa.
Yhteistyötä voisi harjoittaa monellakin tasolla. Hollantilaisia kiinnosti meidän inklusiiviset oppilaitoksemme: kaikki vammaryhmät samassa, perustana tarve älykkyysosamäärän sijasta. Meitä kiinnostivat yrityksien kanssa tehdyt koulutusmallit, Topacademie-systeemi. Voisi myös ajatella asiantuntija- tai jopa opiskelijavaihtojakin. kaksi päivää on kuitenkin lyhyt aika päästä jyvälle toiminnan olemuksesta.
Vaikeasti vammaisten koulussa pohdimme, että missähän ne todella vaikeavammaiset ovat? Käsitys koulutettavuudesta ja työllistettävyydestä ovat erilaisia eri maissa. Tässäkin voisi olla jatkokeskustelun paikka. Vahvuuksista lähtevä ajattelu oli yhteistä meillä ja heillä.
Työpaikkaohjaajakoulutus puuttuu Hollannin järjestelmästä. Toisaalta siellä on yrityksissä nimettyjä ohjaajia, jotka pitävät yhteyttä kouluun. Nyt myös työhönvalmentaja-ajatus oli vahvistumassa. Siinä meillä voisi olla annettavaa. Opettajakoulutus on bachelor-tasoinen yliopistotutkinto. Ammatillisessa koulutuksessa ammattimiehet opastavat työtehtävissä ja opettajat ilmeisesti ovat sitten enemmän oppimisen ammattilaisia.
Hollannin koulujärjestelmä sisältää hyviä reittejä erityisopiskelijoille. Practical schoolista voi viimeisinä vuosina hakea suorittamaan alempia ammatillisia tutkintoja. Alin ammatillinen taso, MBO 1, tähtää avustaviin tehtäviin. Hollannissa on siis jo virallistettu osasuorituspolku.
Toisaalta 12-vuotiaana tehtävä valinta akateemisen tai ammatillisen koulutuspolun välillä on aika aikainen niitti nuoren elämässä. Esloossa opettajat itsekin toivat esille sen, että maahanmuuttajataustaiset usein valitsevat ammatillisen polun, vaikka resurssia voisi olla akateemisellekin puolelle. Syinä voivat olla perheiden odotukset, mutta myös esimerkiksi koetut traumat ja vaikeudet sopeutua yhteiskuntaan.
Voi myös miettiä mistä ei puhuttu. Esimerkiksi digistä ei kukaan sanonut oikeastaan mitään. Sivumennen todettiin, että opiskelijoiden henkilökohtaiset suunnitelmat ovat verkossa kaikkien opettajien nähtävillä. Pedagogisista sovelluksista yleisissä tai ammatillisissa aineissa tai ohjauksessa emme kuulleet halaistua sanaa. Ehkä tässäkin olisi yhteistyön paikka?
Kokonaisuutena opettavainen, yhteisöllinen ja iloisen riehakas reissu!
